24.11.2016

Lahjani saapui!

Eilen tuli postissa syntymäpäivälahja, jonka tulosta tiesinkin jo etukäteen. Ennen sen saapumista oli kyllä jo pahoiteltu, ettei se olisi mikään mahtava lahja. Mutta kyllä se oli. Hyvin mahtava lahja. Lahjana oli paketti teetä, joka oli ihan kelvollisen makuistakin. Enkä ollut sille allerginenkaan. Ja ilmeisesti alentaa kolesteroliakin (onko tämä jotain vihjailua?). Tuli tuo tee testattua heti tänä aamuna. Äiti ehti keittämään sitä kannuun ennen kuin nousin sängystä ja kysyi vasta jälkikäteen: "kai se tee oli tarkoitettu juotavaksi?"
Mitä muuta varteen tee voisi olla, kuin juotavaksi? En minä nyt siinä kylpeäkään aikonut.

Teen lisäksi paketista löytyi kirje. Tai oikeastaan kaksikin. Mikä oli erityisen ihanaa siksi, että ne oli kirjoitettu Kielen vanhimmalla aakkostolla. Ehkä vielä joskus jopa sen sanastollakin? Jos saan vain hänelle sanakirjan koottua. Mutta siitä tulee paksu opus, jos sellaisen joskus teen. Sillä jo pelkästään sanalle "ei" on melkein sata erilaista tapaa sanoa, riippuen siitä, missä yhteydessä sitä käyttää.

Kielen minä aikoinaan kehittelin viidennellä luokalla (siitä on jo kymmenen vuotta! Hui kauhistus!) erästä koulussa kirjoitettua tarinaa varten. En silloin ajatellutkaan, että parista sanasta tulisi aikanaan kokonainen oma kielensä. Kieli kehittyi, kun aloin samaan maailmaan sijoittuvia tarinoita kirjoittamaan. Ja jossakin vaiheessa kieli ei ollutkaan enää vain tuon maailman kieli vaan yleismaailmallinen Kieli, jota käytettiinkin kaikissa tarinoideni maailmoissa. Kunnollista nimeä se ei ole kumminkaan vieläkään saanut, kun en ole sellaista sille keksinyt. Näiden vuosien aikana Kielen sanasto on kehittynyt valtavasti. Olen jopa muutamia satuja sille kääntänyt. Ja vanhasta merkki-vastaa-kirjainta kirjoitusasusta on luovuttu minun päiväkirjani suhteen ainakin. Nykyään se on enemmänkin merkki-vastaa-sanaa ja merkki-vastaa-lausetta tyyppistä kirjoitusta. Vaikka sen lukeminen onkin hankaloitunut sen myötä, sillä vaikka sanoja voi lausua eri tavoin, on sen kirjoitusmerkki kumminkin sama ja täytyy vain yhteydestä päätellä missä muodossa sana lausutaan. Sen takia onkin helpompi tutuille vain opettaa merkki-vastaa-kirjainta kirjoitusasu, vaikka sanastoa opettaisikin.
Myös sadut on käännetty muotoon merkki-vastaa-kirjainta, ei sanamuotoon. Mutta eipä sillä ole väliä. Ei kukaan tulisi kumminkaan sanamuotoa ikinä ymmärtämään. Liian vaikeaa oppia. En ole edes Kielen kielioppia (ja sanajärjestyksiä) ihmisille vielä päässyt opettamaan. Ehkä vielä joskus. Jos heitä kiinnostaa. Sillä tämä ei ole kieli, josta olisi hyötyä ihmisten kanssa toimiessa - kukaan muu kuin minä ei tätä ymmärrä.

4 kommenttia:

  1. Ihanaa, että lahja oli mieleinen. :3 Ja toivottavasti tee ei aiheuta mitään suurinakaan määrinä. Totta kai miuu kiinnostaa oppii koko Kieli läpikotaisin :'3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei aiheuttanut mitään suurinakaan määrinä :D Kiitos teestä <3

      Poista
  2. Oih, ihana lahja!

    Kielen opiskelu olisi kyllä mielenkiintoista, voin tarjoutua vapaaehtoiseksi sanakirjan lukijaksi, jos sen joskus vaivaudut raapustamaan :")

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sitä pitäisi sitten vain raapustella...

      Poista