23.5.2017

Jos elämästäni tehtäisiin elokuva...

Pitää varmaan myöntää... Olen katsellut listoja bloggausaiheista. Ja sellaiselta tämä postaus on nyt sitten napattu. Ja näitä on sitten luvassa enemmän, sillä ajattelin, että nyt kesäloman ajan voisi hyvin joka viikko yhden postauksen tehdä, jonka aihe on näiltä listoilta löydetty.

Olen jo viime vuoden puolella kertonut oman tarinani. Ja siitä voi hieman päätellä, millainen olisi elokuva minusta ja elämästäni. Eipä voi sanoa, että olisi kovin iloinen elokuva, jos sellaisen joku keksisi oikeasti tehdä. Se olisi hyvin väkivaltainen, eikä sen loppukaan luultavasti kovin hyvä olisi. Tai ainakaan tällä hetkellä ei lopustakaan saisi onnellista. Minun elämässäni ei ole "ja hän eli onnellisena elämänsä loppuun saakka" -tyyppista lopetusta. Ei sellaista oikeasti voi tapahtua.
Mutta jo kerrotun lisäksi elokuvaan varmaankin voisi lisätä kaikkia fantasiaelementtejä. Keijuja, keijukaisia, puiden henkiä, ilman henkiä ja ajan säikeitä. Kaikkea, mitä ainoastaan elokuvan päähenkilö (joka minua esittää) kykenee näkemään, hullu kun on. Ikuisesti paikalla olevia henkiä, sekä usviin katoavia harhoja.

Ainakin ne toisivat jotain iloa elokuvan tarinaan, kun sinne laitettaisiin muutama kohtaus, joissa on Hän. Hän ainakin olisi jotakin pysyvää ja turvallista, aivan kuten usviin katoava tyttökin, jos tulisi elokuvaan valituksi palaseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti